torstai 29. lokakuuta 2015

näin on hyvä

vscocam-photo-1
vscocam-photo-2


illat hohtavat hopeaa
lähestyvä marraskuu vetää meidät hitaasti peitteensä alle
ympäröi kadut rakennukset muuttaa kaupungin muodoiksi

samaan aikaan tutut sormet painavat katkaisimia
teillä on käsissänne niin paljon valoja
tumminkin asfaltti hohtaa kasvoista takaisin

olen kevyempi kuin koskaan tähän aikaan
pudotin epävarmuuteni siihen hetkeen
jossa sade sulkee seiniä ympärillämme

veera näyttää niin iloiselta tyttö sanoi
vittu minä olenkin aamulla katsoin ympärilleni
havahduin siihen että minulla on kaikki

täältä olen katsonut vuodenaikojen vaihtuvan
syksyn riisuvan itsensä väreistä

kuuntelen kitarasi soittaa syksyä
alla puisto nukkuu
hahmo mustassa villakangastakissa katoaa oranssin alle
tiputtaa melankoliansa maahan

iltaisin lehtipyörteissä
                                   heitä on kaksi

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

sunnuntaina

IMG_5480mIMG_5477mIMG_5468m
  (yhteiskuva uutukaisen filmikameran kanssa)

satamalaiturilla istui tänään ihmisiä kirjojen kanssa
tytöllä oli lapaset ja sivujen kääntäminen näytti kömpelöltä, minua hymyilytti
askeleet puisella laiturilla kuulostivat hiljaisuudelta kesässä
istuin kaukana muista, halusin upottaa varpaat veteen, järven pinta vetäytyi kauemmas
yritti huijata minua

kuorin mandariinin, etsin heijastuksista rakkaimpia kattoja

kävelin oranssin lehtiverhon alla etsimässä katuvaloihin piilotettuja runoja
tavallaan halusin jäädä sen yhden puun alle, piiloutua itsekin pysähtyä,
riisua itseni niistä sanoista jotka eivät ole ole minun mutta tuntuvat kiviltä kengissäni

oikeasti en halua pysähtyä juoksen kovempaa kuin koskaan ennen, toivon että askeleeni olisi yhtä rohkea kuin silloin, tiedän että huijaan itseäni sillä silloinhan oli vain utuinen märkä asfaltti
ote tiukasti yhden unelman ympärillä

en tiennyt, että muutamaan kortteliin voi mahtua niin paljon
elämää
hetkiä, jotka kirjoitan muistoiksi

enkä tuijottele enää jalkoihin

ja

ajattelen sinua, ainahan minä